Syntymäpäivät Balilla ja reissun paras aktiviteetti

Muutama päivä oli siinä ihan itsekseni ja sitten sain taas kaverin mukaan. Vaihdettiin vähän laadukkaampaan hotelliin, joka kyllä ei sekään ollut kun 120€ / viikko eli 60€ per henkilö, ei paha. Halpa hinta tais vähän johtua siitä ku puolet hotellista oli remontissa, mut eihän se haitannu. Oli sen verran sivussa huone ettei sinne mitään ääniä edes kuullu ja pooli kuitenkin auki! Hotelli, Sandat Kuta Legian on Kutan alueella eli pieniä katuja, ruuhkaisia teitä ja älyttömästi porukkaa. Siinä kuitenkin viikko ajateltiin vielä viipyä ja katella mitä Balilla on tarjottavana. Olikin mun synttärit just tulossa, eli vietetääpä niitä sitten siellä.

Hidden Canyon Beji Guwang

No synttärit tuli ja mietittiin mitä sitä sitten tekis. Ajateltiin alotella menemällä kattomaan vesiputouksia vähän pohjosempaan, elikkä skootterit vuokraukseen ja ei muuta kun menoks. Samalla ku kattelin google mapsista ajo-ohjeita huomasin paikan nimeltä Hidden Cave Beji Guwang joka näytti kiinnostavalta. Ajeltiin eka sinne katsomaan että minkälainen paikka se on ja hitto vieköön kyllä kannatti!! Kanjoniin sai mennä vain paikallisen oppaan kanssa, eli otettiin sellanen mukaan.

Valittiin täysi kolmen kanjonin reitti, hintaa tälle tuli 240.000 rupiaa per henkilö, eli noin 14€ ja siihen sisälty vielä lounas reissun jälkeen. Tämäpä sitten osottautukin aivan mahtavaksi kokemukseksi! Laskeuduttiin alas kanjoniin, sitten vaan jokeen ja kiipeilemään kallioita pitkin.

Reitti oli paikoittain yllättävänkin vaikea, mutta opas tietenkin tiesi parhaimmat kohat mistä mennä jne. Mikä hauskinta niin minkäänlaisia suojavälineitähän mukana ei ollu. Mulla sentäs oli uimakengät niin vähän helpompi vedellä kiviä pitkin. Opas ja Moritz meni ilman mitään kenkiä.. Välillä vedeltiin kallion reunoilla, välillä kiivettiin kiviä pitkin ja monessa kohtaa joutui uimaan vastavirtaan. Virtaus toki ei ollut niin paha etteikö siitä uimalla olis päässy.

Toinen kanjoni oli luolan sisällä, uida sinne piti noin 100m jonka jälkeen tulikin haastavin kiipeilykohta ylös vesiputousta. Siinä sitte kahta vastakkaista seinämää pitkin noustiin ylös, voin kyl sanoa että siinä kohtaa kävi pari kertaa mielessä et jos nyt jalka vähän lipsahtaa ni siinä kyllä menee kyky kävellä samalla… Mut hei hyvin se meni, päästii ylös ja oli aika huikea pieni putous kallioiden välistä. Sieltä ei kuvia valitettavasti ole kun oli sen verta pimeetä.

Loppuosuus oli sitten vähän helpompi kulkea ja pysty vaan nauttimaan maisemista. Lopuks tosiaan vielä sai lounaan joka kuulu hintaan. Perus Nasi Goreng tuli otettua, eli paistettua riisiä. Ravintola oli vielä makella rinteellä mistä näky kanjonin alkuosuus. Tää oli kyllä uskomaton tuuri että satuin lähtiessä löytämään paikan, joka osottautu mahtavaks aktiviteetiksi ja molempien mielestä koko reissailuiden parhaita kokemuksia. Eli omasta mielestä nro. 1 to do jos Balille aikoo mennä!

Tagenungan ja Uma Anyar Waterfalls

Hidden Canyonilta jatkettiin sitten suunnitelmien mukasesti kohti ylempää olevia vesiputoksia ja niistä ensimmäiseks Tagenunganille. Tagenungan taitaa olla yksi Balin suosituimmista putouksista ja sen kyllä huomasi. Täytyy sanoa että tämä ei ehkä ole ihan sitä mitä itse hakee vesiputouksista…

Jo parkkipaikalle kun tuliltiin oli ihmisiä aivan älyttömästi, kojuja missä myydään kaikkea krääsää ja kahviloita/ravintoloita vierivieressä. Tämä jo vähän ennusti pahaa alkua. Portaiden yläpäähän kun pääsi niin siitähän sen jo huomas. Putouksen viereen oli tehty “beach club” jossa oli oma uima-allas ja hirmunen rakennelma. Siis uima-allas missä voi käydä uimassa aivan putouksen vieressä? Cmon…

Joka puolella oli iso määrä ihmisiä ja kaiken maailman rakennelmia. Noh toki itsessään putous oli aivan upea jos ei kaikkea muuta olis ihan niin paljon. Varmasti joitakin vuosia sitten ollu hyvin rauhallinen paikka.

Siitä sitten lähettiin vielä Uma Anyar Waterfallille, joka on Tagenungania paljon pienempi. Heti ylhäällä kun skootterit jätettiin tuli pari paikallista nuorta kaveria sanomaan, että putoukselle voi mennä mut pitää “oppaiden” tulla mukaan kun siellä rakennellaan ja ihan joka kohtaan ei voi mennä. Kuitenkin mainitsivat heti että ei ole maksullinen palvelu, takas tullessa voi lahjottaa rahaa putouksen kunnostustöihin jos näin haluaa. Oli pojat kyllä niin mukavia ja kerto paljon kylästä, historiasta ym, että tietty tuli vähän jätettyä rahaa.

Uma Anyar tosiaan paljon pienempi ja väkeä siellä ei ollut meidän lisäksi kun muutama. Paikallisen kylän väki siellä teki valutöitä ja kunnosteli ympäristöä. Kuulemma tätäkin tehdään turismin takia jotta saisivat ihmisiä käymään enemmän ja kylälle rahaa. Ymmärrettävää toki että tämä kylän väelle on hyvää tuloa, mutta käykö tässäkin sitten samalla tavalla kun Tagenunganilla.

Omasta mielestä olisi hyvä että pidetään luontokohteet luontokohteina, rajoitetaan kävijämäärää ja huolehditaan että paikat pysyyn luonnonmukaisina! Näin vain turismilla on omat huonot puolensa, toki olenhan tässä itsekkin yksi heistä. Kuitenkin luontoa kunnioittava ja pidän huolen etten tuhoa/likaa paikkoja, niin kuin kaikkien tulisi tehdä!

Siinä olikin jo päivä pitkälti vierähtäny ja alko pikkuhiljaa tulla pimeä. Päätettiin lähtee ajelemaan sitte takasin hotellille päin, mutta eihän se päivä siinä vielä tietenkään ollu. Kattelin hyvän näkösen sushipaikan illaks ja paineltiin sinne syömään. Siitä sushi boat ja Korealainen kimchimustekala illalliseks. Vähän hintavampaa ku normaalisti tulee syötyä mutta mikäpä tuolla nyt kallista on kun vertaa vaikka Eurooppaan.

Mä jos saan päättää iltapaikan niin mikäs muukaan kun live musiikkia kuuntelemaan. Yleensä tykkään vähän kevyemmästä, eli mentiin paikkaan missä ihan vaan trubaduuri soitteli. Cocktailitkin siellä makso sen 2,5€ euroa kappale. Mikäs siinä! Oli kyllä huikea synttäripäivä ja iso kiitos vielä seuralaiselle Moritzille!